Yo viidakossa

Nyt meilla on jotakin kerrottavaa. Kuvia ei pystyta taaskaan laittaa mutta ehka myohemmin.

Kerattiin porukka kasaan ja pakattiin teltat, kattilat, hammokit, virvelit summuut ja lahettiin yoks kansallispuistoon. Mentiin veneella hetken matkaa saaren lansipuolelle ja tultiin leirinta alueelle. Koska oli maanantai, siella oli niin hiljasta etta ketaan muita ei ollu yota. Ensi toiksemme etittiin metsan puolelta kiva paikka teltalle ja fiksattiin riippumatot siihen viereen. Sateen uhka oli suuri joten piti akkia lahtee ettii polttopuuta metsasta. Tropiikkisade lammitti ja kasteli suloisesti. Azlan viritteli nuotion ja syotiin nuudelilounas. Kaytiin uimassa monta kertaa ja oli niin hienoo ku koko rannalla ei ollu ketaan muita. Aurinko laski suoraan mereen edessamme ja ois voinu itkee ku kaikki oli niin kaunista silla hetkella. Istuttiin vaan ja katottiin ku pimeys laski ylle maan.

Seurana meilla oli siis Azlan ja sitten kaks ruotsalaista nelikymppista naista ja sitten yks itavaltalainen vanhempi mies. Komppany oli aika huvittava mutta meilla oli hauskaa. Illalliseksi oli myos nuudelia ja yllatykseksemme perunaa ja kanaa myos. Illalla kuunneltiin vaan viidakon aania ja keitettiin kahvia ja soiteltiin kitaraa nuotion vieressa taikka riippumatossa. Puolen yon aikaan mina ja Reetta mentiin youinnille. Koko paivan oli jyrahdelly ukkonen ja ku paastiin rantaan niin taivas valahteli vielakin ku mikaki. Vahan hirvitti menna mereen mutta vesi oli kerta kaikkiaan niin lamminta etta pakko oli uida. Sivuhuomautuksena mainittakoon etta oli taysikuu mika teki tasta kokemuksesta vielakin mahtavamman.

Oltiin asetuttu mukavasti mattoihin nukkumaan ja juuri kun oltiin saamassa unen paasta kiinni niin teltasta kuulu jarjeton huuto. Ruotsalaiset kirku aivan hulluna. AZLAN! Someone is eating our tent!! Mita ihmetta. Kaikki oli aika akkia ylhaalla ja taskulamput kourassa. Teltan takan oli nalkainen piikkisika. Ruuat oli teltassa joten han oli paattanyt purra telttaan pari reikaa ja samalla tietenkin hipaissut myos tyttoja. Ajettiin sika tiehensa ja naurettiin ihan hulluna. Kyseinen elain tuli takaisin viela muutaman kerran mutta varsin harmiton tapaus sinansa.

Itavaltalainen mies tuli metsaan suoraan laakarista, joka oli antanut hanelle unipillereita. Annos oli yks pilleri niin pappa paatti heittaa suuhun kerralla kolme. Aateltiin etta hullu, se ei heraa viela ylihuomennakaan mutta toisin kavi, tyyppi valvo koko yon ja siivos huudeja. Aamulla kaikki roskat (yllattavan saastaista oli siella luonnonpuistossa) oli poltettu nuotiossa ja han oli niin ollen tupakoinut kaikkien savukkeetkin mitka olivat poydalla seka juonut lahes kaikki kahvit. Mutta meilla oli siis yolla kipinamikko-sekurityman, ei paha.

Aamiaisen jalkeen mentiin rannalle nauttimaan ainutlaatuisen rauhallisesta biitsikokemuksesta, ei ollu vesijetteja tai massagetyyppeja. Kamojen pakkausoperaation aikana apinat kavi viela pollii meijan poydalta toastit ja hillon. Oli kylla aivan uskomattoman hieno kokemus kokonaisuudessaan tuo viidakkoreissu, top kolmoseen menee talla reissulle.