Viimeinen aamu Ubudissa.Talon vaki oli haikea hyvastella mutta tiedetaan ainakin mihin tullaan yoksi kun tanne palaamme.
Tultiin Madelle ja Heinerille vierailulle. Aluksi saimme maistaa erikoishedelmaa pariskunnan omasta puutarhasta. Jackfruit oli makeaa ja jannaa.Ollaan masiteltu myos ennatysmaara muita mita kummallisempia hedelmia joitten nimia ei pysty muistamaan.
Lahdimme iltakavelylle riisiviljelmille. Puintihommat oli kovasti kaynnissa ja paikalliset tais ihmetella ku ei taalla taida kayda paljon turisteja, on niin pieni kyla maaseudulla.
Kaytiin hamyisessa kauppahallissa hedelmaostoksilla.
Mentiin naapurin perheen luo istumaan iltaa. Vaikka meilla ei ollut yhteista kielta niin no problem, puhuttiin suomea, saksaa, balia, indonesiaa ja enkkua sekaisin ja oli lepposta.
Otettiin paivaksi auto ja kuljettaja talta kylalta ja lahdimme kultturikierrokselle. Tanah Lotin temppelilla tehtiin paikallinen rituaali, pesimme kadet ja kasvot ja sen jalkeen joku mies laittoi riisia otsaan, ruiskautti pyhaa vetta hiuksille ja kukka korvan taakse.
Temppelin ymparisto oli kaunis.
Koko seurueemme nakoalapaikalla.
Seuraavaksi ajoimme Alas Kedaton apinatemppeliin. Apinoita oli ihan reilusti ja meilla oli hauskaa.
Pysahdyttiin tien varteen lounaalle. Babi Guling oli vartaassa paistettua kokonaista sikaa riisilla ja tulisilla mausteilla ja kasviksilla. Parasta ruokaa tahan astisista. Oik. Made, Heiner, Maden siskontytto ja kuljettajamme Made. Alkaa kysyko miks naisella ja miehella on sama nimi.
Tama oli toisena paivana kun odotettiin Balitaksia eli Bemoa. Varsinaista pysakkia ei ollut mutta homma toimi. Jouduttiin tietysti maksaa tuplahinta ku ollaa turisteja, vaikkakin paikallisen mukana. Kyyti itsessaan oli aika hupaisa kokemus, auto suoraan 70-luvulta ja ajettiin ovet ja ikkunat auki, ilmastointi toimi!
Joku toinenkin seikka viela tan maan periaatteista. Jossain vaiheessa tuli ilmi etta meijan pitaa vieda passinkopiot johonkin kylanmiehelle olostamme taalla. Joo, oikeesti. Emantamme joutui myos maksamaan lahjuksia. Meidan ei kuitenkaan itse tarvinnut nayttaytya. Yritamme ymmartaa. Voitte vaan kuvitella miten vaikeaa saksalaismiehen on asua taalla.
Joku toinenkin seikka viela tan maan periaatteista. Jossain vaiheessa tuli ilmi etta meijan pitaa vieda passinkopiot johonkin kylanmiehelle olostamme taalla. Joo, oikeesti. Emantamme joutui myos maksamaan lahjuksia. Meidan ei kuitenkaan itse tarvinnut nayttaytya. Yritamme ymmartaa. Voitte vaan kuvitella miten vaikeaa saksalaismiehen on asua taalla.
emilia-olivia-valtteri-juulia lähettävät terkkuja sinne!! lempparikuva oli tietysti apinakuva, josta tuli herskyvät naurut :) meiltä taitais jäädä kyllä nuo ruoat syömättä...
VastaaPoistaTuossa apinat-kuvassa meidän lasten mielestä Reetta ja Iida.
VastaaPoistaUllan kommenttiin yhdyn, multaki jäis sapuska syömättä :D:D, mut jollakinhan sielläkin pitää elää :). Ja apinakuva, aivan makia :), jotenkin rakastuneen oloinen apinapariskunta, hellyttävä. T. A-k
VastaaPoista