Tien paalla

Ollaan oltu aika rohkeita. Me vuokrattiin skootteri kolmena paivana. Luultiin etta me ei koko reissun aikana uskallettais sita tehda mutta sopiva paahanpisto ja ripaus hulluutta saivat meijat heittamaan kyparat paahan ja istahtamaan oranssin menopelin kyytiin. Mika vapaus koitti kun saatiin vedattaa millon ja mihin haluttiin, ei oltu riippuvaisia kenestakaan. Reetta tais olla meista se hullumpi ja toimi useimmiten kuljettajana ja Iida istui takapenkilla kameran ja kartan kanssa neuvonantajana.

Skootterilla ajaminen ei sinansa ole vaikeaa mutta vasemmanpuoleinen liikenne tuo siihen oman haasteensa. Vaikka ollaan kaks kuukautta jouduttu aina katua ylittaessa miettii etta mitas kaistaa ne autot ajaa ja mista niita voi tulla niin moottori alla joutuu olla viela astetta skarpimpi. Kuumotuttiin myos siita etta meilla ei oo kansainvalista ajokorttia mutta sen 'ei pitais kai' olla ongelma taalla.

Ensimmaisena paivana kaytiin upeella vesiputouksella ja kun oltiin lahdossa niin rupes tietenki sataa ihan kaatamalla. Ollaan silti niin fiksuja etta oltiin tajuttu heittaa kamerat, passit summuut minigrippeihin sateen varalta. Mehan ei itse olla sateenarkoja joten uhmattiin ukkosta ja paatettiin lahtea kotiin, tunnin ajomatkan paahan. Kadut tulvi ja visiiri puuttui, joten silmissa pisaroi ja tais olla vahan vilukin. Onneksi huomattiin vesilatakoissa veden olevan lampimampaa joten ajoimme suosiolla niihin. Ei voi muuta sanoa kuin etta oltiin kuin uitetut koirat kun selvittiin moisesta koitoksesta, kuitenkin taysissa sielun ja ruumiin voimissa.

Toinen ajopaiva sijoittui saaren pohjoisosaan. Aurinko paistoi melkein siniselta taivaalta ja oli hyvin kuuma. Liikenneympyra vasemman kautta meni napparasti ku takapenkilta muistettiin nayttaa kasimerkkia oikean liittyman kohdalla, kuljettaja keskittyi vain kaistalla pysymiseen. Loydettiin upea ranta johon pysahdyttiin, syomaan tietnkin. Aina on yhta jannittavaa tilata ruokaa ns. katuruokavaunusta kun kokki luettelee menunsa: meilla on tata tata ja tata. Otettiin sitten sita toista tata. Kananuudelikeittoa ja se maistui niin hyvalle ison puun varjossa kokiksen kera. Kaytiin viela toisellakin rannalla joka oli kuuluisa mustasta hiekastaan. Se oli nopeesti nahty vaikka mielenkiintoinen sinansa. Illalla menojalkaa viela vipatti joten Reetalle pieni pimeanajonkoe. Lahdettiin hyvien ohjeitten kera (ensin oikeelle ja sitten vasemmalle ja tien paahan) etsimaan yomarkkinoita. Ajettiin tietenkin ensin harhaan kun laskettiin yks 'risteys' risteykseks. Ruoka oli kuitenkin edullista ja saimme mahat tayteen.

Kolmas mopopaiva pyhitettiin maisemille. Yhden vuoren paalle on tehty kulkemaan erityinen hiihtohissityyppinen cable car. Ostettiin liput ja noustiin koppiin. Viidakko alapuolella ja nakyvyys yli Langkawin takasi sen, etta rahanmeno ei ollut turhaa. Meinas menna ihan kananlihalle ku oli niin nattia. Ukkonen oli vaihteeksi lahestymassa joten pakollisten turistikuvien ja limpparien jalkeen eikun alas. Tanaan emme olleet tietenkaan varautuneet sateeseen (taalla satanu joka paiva) joten kaikki oheistuotteemme olivat suuressa vaarassa. Niimpa vedettiin assa hihasta etta mennaa syomaa ja odottaa ku sade lakkaa. Eihan se lakannu, joten kaytiin ostaa eraasta putiikista kirkkaankeltaiset sadeviitat. Ja eikun matkaan. Sade loppui tietenkin samantien ja viittakin repesi mutta naimme viela reissun paatteeksi toisen aivan upean ja edellista korkeamman vesiputouksen.

Ollaan tietenkin hyvin ylpeita siita etta kykenimme voittamaan itsemme ja haastamaan itsemme rattiin taalla oudossa maailmassa. Kerrottakoon viela hieman tankkauksesta. Ensimmaisena paivana tankki alkoi uhkaavasti tyhjeta ja ajettiin tottuneesti paikalliselle abc:lle. Ihan alkuun tuli pieni tilanne silla emme loytaneet tankkia tai kohtaa mista sen avata. Oltiin aika koomisen nakoisia kun pyorittiin ja hyorittiin mopoa ympari punaiset kyparat loistaen ja kokeillen kaikkia hullultakin tuntuvia kohtia. Loytyi ja sitten tiskille 'pay before' ja heitin naikkoselle 10myr eli n. 2.5e ku ei oikee hahmottanu tankin tilavuutta tahi bensiinin hintaa. Alettii ruutata ja kolmen ringgitin kohdalla tuli jo yli. No pikkasen jaatiin miinukselle mutta tankki oli taynna. Seuraavalla kerralla laitettiin vaan 3 mutta silti tuli yli. Siis bensa ei maksa taalla ihan mitaan! Me ajetttiin koko paiva niin pitkaan etta ei voinu enaa fyysista syista istua siina penkissa niin silti maksaa vaan alle euron.

Reilu viikko ehdittiin viettaa taalla ja nyt taa saari alkaa meijan mittapuissa olla nahty. Huomenna lahdetaan laivalla ilmeisesti Thaimaan puolelle. Joko Satuniin tai suoraan Koh Lipen saarelle, siella pitais olla jotakin Gilin kaltaista ilmapiiria. Ollaan mielissaa!