Joo myönnetään. Alkaa olla jo sillä mallilla tämä homma että mittasin matkakuumetta, olihan sitä ja perhosiakin löytyi mahasta. Ja kauhee ressi kaikesta. Ja silti ei saa mitään aikaseks. Asiat ei vaan etene.
Reppu on vieläkin kunnolla pakkaamatta. Minigrippipussit on levällänsä lattialla ja joka hetki käy taistoa mielessäin että tarviinko tota oikeesti, onko näitä liikaa, otanko hupparin vai fleecen, onks tääki ihan turha, mitä välttämätöntä mä nyt sit varmasti unohdan kotiin. Ollaan aateltu armahtaa itteemme edes vähän sillä, että eihän ensikertalainen voi oikeesti tietää mitä siellä tarvii vaikka ollaan moneen otteeseen luettu ja kuultu miten vähällä siellä pärjää. Meijän harteillahan se taakka sitten tulee kuitenkin olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti