Pelkotiloja

Ystävät ja tutut kyselee että mikäspäivä lähittekään, siinä halatessa viimeistään tajuaa että se päivä on pian.
Oon miettiny että mitä tuun eniten kaipaan (perheen, läheisten ja kavereitten jälkeen) ja oon tullu niinki noloon lopputulokseen kun lämmin suihkuvesi. En yksinkertasesti ymmärrä miten voin käydä kuukausitolkulla kylmässä suihkussa. Ja oletan että siihen hintaan mitä me yöpaikoista maksetaan, ei ihan se lämmin vesi kuulu. No, ehkä pitkä henkinen valmistautuminen auttaa mua kriittisellä hetkellä (+ heikot harjottelu-suoritukset kotona).

Tänä kesänä ollaan harjoteltu myös mitä isompien koppakännäreitten ja muitten ötököitten tappamista. Kun toisella alkaa volyymit nouseen kertoessaan minkälaisen ötökän sillä hetkellä näkee; toinen ei korota ääntä, vaan rauhallisesti toteaa, "Alotetaampa alusta. Älä huuda, vaan tarkkaile sitä hetki ja tapa." Tää kesän pitunen koulutus alkaa oleen lopuillaan ja on pakko myöntää, että jopa tuottanut vähän tulostakin. Ainakin voin myöntää itelleni jonkun stipendin, kun eilen tapasin tosi ison kännärin SISÄLLÄ ja tapoin kaverin kertarykäsyllä.

Vielä vois heittää pienen vedon kumpi alkaa haikaileen ekana näitten perus kahvi-ruisleipä-pulla-keksi-karkki (unohtamatta tietenkään mamman karjalanpaisteja) perään. (99% minä). Luulen että alku sujuu niin mahtavassa kulttuurishokissa, ettei edes muista kunnon kahvin olemassaoloa. Ja äkkiäkös sen unohtaa... Enempi tämmöselle "pulla päivässä" -tyypille tuottaa surua olla erossa kaikista sokeripommeista, mitä nää kotinurkat on pullollaan.

Muutenkin mua hermostuttaa että minkälaisen shokin saan tällä kertaa kun päästään perille. Se tulee mulle aina, menin sitte lähemmäs tai kauemmas. Alkuun oon ihan ressissä; jännitän, epäilen ja pelkään jokaista ja kaikkia. Siitä säkkipimeydestä puhumattakaan joka tulee liian aikasin. Illalla en häävin uskalla liikkua ku väijyn jokaista puskaa jonka ohi kävelen. Olin niin helpottunu kun luin Madventuresia ja sielä kerrottiin just tosta, se tulee väistämättä (voimakkaana tai vähemmän) ja mikä parasta, se on normaalia! Siks kehtaan sen täälläki kertoo ihan julkisesti. Mä kun olin tuskitellu että oon varmaan ainut sekopää. Mutta onneks se menee ajan kanssa ohi ja pikkuhiljaa pystyn alkaa luottaan. Ja työkaveri Annen sanoin - "ota tavotteeks, että luotat viimestään Thaimassa". Tässä oppia siis teille jotka koette olevanne arkoja, oon määkin ja silti uskallan mennä!

Noniin, paljon tekstiä ja asiaa ei yhtään. Toivottavasti Iida huolehtii reissun päältä nää päivitykset, että joku jaksaa lueskellakin...

PS. Pakko vielä mainita että askartelin eilen sitte moneen vuoteen. Äitillä ja iskällä oli vaan yks pyyntö, että tulostaisin jonkinlaisen kartan josta selviäis edes vähä missä ollaan ja millon. Illan sitte väsäsin isolle kartongille kartat ja piirtelin reittejä. Kuviakin piti siihen lisäillä että niillä ois jotain hajua missä maisemissa kuljetaan :)
PPS. Vielä enemmän mainitsemisen arvoista on se, että viisumihakemukset hyväksyttiin!!!

Parasta aikaa

Tällä hetkellä teen kolmea työtä päällekkäin samaanaikaan vuorotellen. Helposti saattais aatella että on joku ahne tyyppi kyseessä mutta kyllä tässä on kyse aivan siitä että köyhän on pakko yrittää. Kun ei satu omistamaan mopoa autoa mopoautoa tai edes kuskia niin saa lisäks pyöräillä kaikki matkat. Pyöräparka. Omalla jaksamisella ei onneksi ole rajoja. Eipa. Eipä. Toisinaan aivan ihmettelee että mihin ihminen sitä unta oikein tarvitsee. Nukkuu kellon ympäri ja silti väsyttää :P Olen kuullut puhuttavan että parasta reissussa on sen odottaminen ja suunnittelu. Tuntuu MELKEIN siltä että makoilis jo hammokissa lämpimän tuulen vienosti silitellessä poskia (sitä odotan kaikkein eniten). Onneksi ei ole ollut kauheesti vapaapäiviä että ois ehtiny harjottelee laiskottelua :D

Kun nyt tuli puhetta rahasta niin kerrottaneen budjetista sen verran että ollaan varattu reissuun 20€ päivälle (=majotus, ruoka + muut hankinnat) eli yhteensä noin kaks ja puoli tonnia. Rahaa on tietysti menny jo kaikkiin lentoihin (4kpl) n. 1200€, rokotuksiin n. 300€ ja lisäks tietysti muihin hankintoihin (lääkkeet, rinkat, viisumit yms).

PS. Jos kommentoitte niin ois kauheeeeen kiva jos laittaisitte nimen tai jonku vihjeen että blondeina tajuttais kuka kirjottelee :)

Mietityksiä

Paljon ollaan pohdittu sitä että mihin paikkoihin me nyt sitten mennään ja minne ennen kaikkea halutaan mennä. Vaikka ei saa liikaakaan suunnitella etukäteen. Meillä on jo vähän väsymystä näitten järjestelyjen kanssa ku tekis vaan mieli jo lähtee menee täältä!

Ku päästään Balille, ollaan eka yö Sayang Maha Merthassa (varattu jo, Linda suositteli ü) ja aiotaan sitten mahdollisimman nopeesti poistua Kutabiitsiltä ja painua Gili-saarten rauhaan rentoutuu ja lepäilee. Sitten kun palataan takas Balille tarmoa puhkuen niin meille on tiedossa yöpaikka `tuttujen` luota. Kun olin Saksassa -08 au pairina niin siinä naapurissa asu balilais-saksalainen pariskunta joka nyttemmin asuu Tabanan kylässä Denpasarista luoteeseen. Ollaan niillä niin monta yötä ku kehdataan, niin siistiä päästä paikallisten kotiin! Pitää muistaa ostaa tuliaisiks kestosalamimakkaroita ku haine tykkää.

Malesiasta me ei olla hirveesti kuultu tarinoita, mitä nyt plokeja luettu ja kooklesta tähystetty mutta mennään aika mutu-kuva tuntumalla sinne teuroon. Ainaki  Iso-Hervannan mansikkatilaa ajatellen Cameron Highlandseilla pitää käydä vakoilee viimesimmät mansikanviljelytrendit.

Thaimaassa meillä on kaikkein eniten paikkoja missä haluttais käydä, lähinnä saaria, siks halutaan olla siellä pisimmän ajan (btw viisumia ei oo vieläkään kuulunu :P). Kauheesti on vaan alkanu mietityttää että saadaanko me sieltä majapaikkoja helposti tai edes ollenkaan jos ei etukäteen varaile. Ollaan siellä kuitenkin suomalaisten ja muitten turistien lempiaikaan. Sitten jos halvat paikat on `nou empti ruums` ni joudutaan maksaan yöpymisistä ittemme kipeiks ja varmaan syömään pelkkäää kookosta ja kävelee Bangkokkiin. Onneks on hyvät rinkat.

LÄÄKKEET!!

Ostin pari purkkia pillereitä siltä varalta että sairastun reissussa.

Filosohvisia ajatuksia

Miks ihmeessä te lähette niin pitkäks aikaa? Eiks teillä käy aika pitkäks? Mitä te teette siellä? Miten te joulunkin siellä vietätte? Miten teillä riittää rahat?

Ollaan kai me aika outoja ku halutaan ottaa neljän kuukauden paussi tästä oravanpyöräelämästä. Nähdä jotain ihan muuta. Päästä lämpimään, auringon paisteeseen. Laskee vähän rimaa elintasossa. Rentoutua ja keskittyä olennaiseen. Nauttia elämästä ja ottaa perspektiiviä. Tehdä just sitä mikä on ollu pitempiaikainen unelma. Nyt on hyvä sauma ku ei olla sitouduttu mihinkään asuntolainoihin, täydellisiin työpaikkoihin saati miehiin! Niin ja ollaa vielä niiiiin nuoriakin :)

Totuus kuitenkin on että tämmönen  rinkkamatkailu on meille aivan vierasta. Kokemusta ei oo yhtään. Ei tiedetä mitä on edessä, mihin ollaan matkalla tai kuinka paljon joutuu laittaa itteensä likoon. Pyritään olemaan ees pikkusen sellasia oikeita travellereita niinku Riku ja Tunna. Niillä on arvostettavaa asenneta. Toivottavasti törmätään niihin jossakin syrjäisessä, turisteilta säästyneessä pikkukylässä.

Jännitystä

Ja se on pakko kertoo, että jännitystä alkaa oleen ilmassa ihan kunnolla. Lähtöön silti enää 40 päivää!

Aika kuluu hullun äkkiä ettei henkinen puoli ehi mukaan. Ei osaa aatella että on lähössä niin kauas ja pitkäks aikaa, eikä sitä varmasti tajuakkaan ennenku pääsee paikan päälle.. Ensimmäiset kuumotukset alkaa mulla vasta Helsinki-Vantaalla, kun lentopelkosena joudun nouseen kiinalaiseen lentoyhtiöön, joka lennättää meidät (vain 26h lentoajalla) matalalla ja halvalla perille. Olin enempi ku onnellinen kun päädyttiin tuleen Finnairilla Suomeen.

Hankinnoista suurimmat on tehty, mutta vielä paljo ostamattakin mm. apteekki-kuitti tulee oleen pitkä ja (ehkä tärkein) riippumatto multa vielä puuttuu. 20kg:n rinkan kanssa nousemista ja laskua täytynee harjotella kans, ettei paikanpäällä kävis kovin nolosti (ja paljastuis ensikertalaiseks trävelleriks). Iidakin sai oman rinkkansa eilen; tällä kertaa herra nimeltä Simo sai vakuutettua Iidan löysyttään lompakon nyörejä vielä reilummin mitä minä!
Koneella istuessa aika menee kahmiessa tietoa mihin kannattaa mennä (ja mihin ei) ja miten välttää turistipesiä... Paikkoja on alkanu kerääntyä jo ihan riittämiin ja voipi olla ettei niissä kaikissa "ehditä" käyäkkään. Madventuresin kirja taitaa lähtee reissuun mukaan, ihan kaiken varalta.

No vielä on aikaa viettää tätä Suomen suvea (sateita)! Ens viikolla aletaan Riikkaa ja Emppua muuttaan Tampereelle, tytöt saa mun ja Iidan omaisuudet ekaan kämppään ja me saahaan tavaroita pois kotinurkista... :)

Järjestelykysymyksiä

Matkasuunnitelmat on edenny hiukan. Saatiin varattua kaikki loputkin lennot. Lennetään siis 14.9-15.9 Milanon ja Hong Kongin kautta Indonesian Balille. Balilta Malesian Kuala Lumpuriin 14.10 ja Kuala Lumpurista 14.11 Thaimaan Phukettiin. Phuketista siirrytään junilla/busseilla kohti pohjoista ja lennetään sitten Helsinkiin Bangkokista 16.1.2013 Finnarin suoralla lennolla. Toinen vaihtoehto ois ollu tulla venäläisellä  Aeroflotilla 34.5 tuntia :)

Viisumihakemuskin saatiin viimein postiin. Se piti lähettää Suomen Thaimaan Suurähetystöön Helsinkiin. Kuoreen ei tarvinu laittaa kuin: passi, kopio passin kuvasivusta,  30€, 2 värillistä passikuvaa, tiliote, lentoliput, palautuskuori postimerkkeineen ja itse viisumihakemus, enkuks tietenkin. Lasketti ehkä 73 kertaa että kaikki paperit on mukana. Nyt jännitetään saadaanko kulkulupa Thaimaaseen kaheks kuukaudeks.

Rokotusasiatkin alkaa pikkuhiljaa olla kunnossa. Otettiin varman päälle ja päätettii hankkia kaikki piikit mitä suositeltiin eli Hepatiitit A+B, Polio, Lavantauti, Japanin aivokuume. Jäykkäkouristukset otettiin jo viime vuonna ekaa Thaimaan reissua varten. Rokotuksiin ei menny ku kolmisen sataa euroo.