Easy to come, hard to go

Viimenen paiva on nyt kasilla in the real paradise.

Tiistaina lahetaan siis taalta Gililta takaisin ja suunnataan kohti Ubudin kylaa. Taa oli taydellinen paikka aloittaa reissu ja toivottavasti saadaan tammosia kokemuksia lisaa. 

Tanne me viela palataan joskus, se on varma. 

Paikallisten sanoin; helppo tulla, vaikea lahtea.

Reetta loysi mukavan nojatuolin.

Jalleen upee auringonlasku.

Joku paiva meille ehdotettiin 'very local food'. Innostuttiin heti ja mentiin oppaan kanssa 24/7 kulmamarkettiin ja haluttiin take away. Ruuan nimee en muista mutta kaytannossa homma meni niin etta emanta tiskin takana otti kolme 'roskapussia', yhteen niista palotteli makkarapotkon muotoon pakattua riisia ja kahteen tuli itse paaruoka eli 'lihapullia', kuravetta ja vahan kasviksia ja nuudelia. Eihan se tietenkaan maksanut juuri mitaan. Mentiin kampille, kaveri haki 'puhtaat' lautaset ja lusikat ja ei muuta ku mommo kuppii ja nautiskelemaan. Syotiin kaikki.

Rannan paakatu.

Moskeija joka herattaa meijat ainakin viidesti paivassa.

Saaren keskiosassa palmut ja lehmat sulassa sovussa.

Full Moon Party.

The bottle tree.

Paikalliset pojat oli keksiny kivan idean. Ennen ku lahet saarelta, voit kayda kirjottaa kirjeen, toiveita tai mita vaan ja sitten pullo puuhun muistoksi saarella kaynnista. Jatettiin kumpiki omat viestit!

Kaupungin tyomiehet tupakan mittasella tauolla. Kaikilla oli huppari tai kommandopipo tai jotain muuta paksua vaatetusta ylla vaikka oli kuumin aika paivasta.

Paivakavelylla.. Vesi on aika matalalla.

Nama aivan ihanat lapsukaiset istu tienposkessa ja halus teha tuttavuutta. Annettiin niille vahan tarroja ja ne oli niin mielissaan. Nuori mies toimi naistennaurattajana ja tulkkina.

Tammosta tanaan..

Eraana aamuna herattiin 5.30 ja mentiin rannalle ihailemaan auringon nousua. Oli sen arvoista!

Kun saatiin pallo taivaalle, Reetta piti tuttuun tyyliinsa joka-aamuisen joogatuntinsa ;)

Sitte piti jo levahtaa.. 

Nattia!

Taalla ollaan avoimin mielin. Jos joku kaihertaa niin kissa poydalle, tai kaks. Siis noi tuli oikeesti nuolee meijan lautaset tyhjiks, tarjoilijat kavi valilla silittelemassa. 

Ostettiin jaatelopyoramiehelta mehujaat, pikkuisen velaksi, valilla joustetaan meijankin suuntaan.

Meilla loppu Suomessa valmiiks vaihdettu valuutta joten no problem, mennaan automaatille. Nostetaan maksimisumma 2 500 000 rupiaa ja ollaan tyytyvaisia, 'Naahan on naita kymppitonneja, kiva kun on pienempaa rahaa!'. Sitten mennaan torille syomaan ja tilataan ruuat ja juomat hintaan 36 000. Iida menee maksaan ja heittaa mummelille nelja setelia kouraan ja sanoo 'Pida loput!' Jai hyva mieli. Viis tuntia myohemmin tajutaan meijan huoneessa etta maksettiin 400 000 ruuista, 30e tippia, olihan ne varmasti tyytyvaisia. Mutta kyllapa otti paahan, oli mummolla pokkaa ottaa kaikki rahat vastaan. Oltiin ihan varmoja etta mennaan seuraavana paivana sinne pikkasen selittelee ja anelee mutta vaikka meijan roomservice-poju oiski lahteny meijan mukaan niin paatettiin olla menematta. Katotaan seuraavan kerran montako nollaa siina setelissa on!

Joku ilta nautimme elavasta tulesta tahtitaivaan alla.

Yks ilta kiivettiin saaren korkeimmalle kukkulalle. Komeet oli maisemat mutta huomaa etta taalla alkaa kohta olla sadekauden aika.

PS. Paivat on kulunu pitkalti sleeping, eating, reading, walking, relaxing. Vahan on mahaongelmiakin ollu mutta se on pienta! Loppuviikosta suunnataan takas Balille.

Kuvaplajays

Aina vaan paranee. Paastiin huljuttelemaan, antoisa kokemus :)

Taalla palaa koko ajan jossakin mutta naa osaa ilmeisen hyvin hallita nuotioita ku ei paase tuli karkaamaan.

Ranta on paaosin valkosta hiekkaa ja koralleja, ei miellyttavin pohja uida mutta kivan nakosta.

 Oisko taa paikallinen pesula. Viela ei oo tarvinu pyykata.

Satama-aluetta. Laivat tuo noita laasti tms sakkeja ja ihmiset kantaa ne paitten paalla kasoihin mista nostetaan hevoskarryihin ja viedaan rakennuspaikalle.

Heppakyytia. Ei olla kokeiltu.

Tassa ihanan varikas istuskelupaikka.

Sita paivaa odotellessa!!

Kaytiin asken kattomassa auringonlasku. Oli aika nattia. Aurinko laski Balin vuoren taakse. Vesi laskee aina iltaisin aika alhaalle.

Take it easy!

Ollaan oltu nyt reissussa viikko ja tuntuu etta ollaan nahty jo niin paljon! Ei edes osaa ajatella mita kaikkea tullaan nakemaan.

Gileilla ollaan ja pysytaan, varmaan viikko taalla viela vierahtaa helposti. Ainakin. Taa on upein paikka missa ollaan koskaan kayty. Vaikka onhan taalla turisteja vahan liiaksi, mutta jos haluaa olla rauhassa niin semmosia rantoja ja paikkoja on paljon. Ja naa paikalliset ihmiset jotka asuu taalla, on ihania. Niin ystavallisia, aina jaksaa tervehtia ja hymyilla. Elamantapa on ihan erilainen ku Suomessa. Paikalliset on kiinnostuneita meista ja Suomesta, seka jokainen kysyy samat kysymykset; mita kuuluu, mista ollaan, minne ollaan menossa, missa on yopaikka, tykataanko olla taalla, mista kuulitte tasta paikasta jne. Paivittain myos meille tulee ohjeita; take it easy, relax, slowly-slowly, no stress.

Ollaan yritetty omaksua tata elamantyylia, eli ei tiedeta viikonpaivaa tai kellonaikaa. On vaan "ennen ja jalkeen auringonlaskun". Me ollaan yritetty elaa hetkessa eika oo tarvinnu suunnitella menemisia tai tekemisia. Rannallakin ollaan oltu vaan muutamia tunteja, eika edes joka paiva koska taalla on niin paljon muutakin. Tehaan aina sita milta tuntuu koska tiietaan etta meilla ei ole muutakuin aikaa. Tana aamuna oltiin suunniteltu etta lahdetaan rannalle. Toisin kuitenkin kavi, kun majapaikkamme pojut tuli neljaks tunniks istuun meian terassille ja juteltiin niita naita. Se tuntui tarkeammalta ja opittiinkin paljon lisaa kielta ja kulttuuria. Taalla ei kiiretta tunneta.

Parhaimpia hetkia tahan asti onkin ollu ajanvietto paikallisten kanssa. Ollaan opittu niilta paljon ja vakisinkin tulee mietittya kuinka hyvaosaisia ollaan, kun voidaan nain matkustella. Naa ei paase taalta oikein mihinkaan, korkeintaan tohon lahisaarelle. Kaikki tekee toita aamusta iltaan, mutta ei rikastumismielessa vaan elattaakseen itsensa ja perheensa. Kuukausipalkka on keskimaarin alle 100 euroa kuussa. Mutta silti, taalla ihmiset nayttaa ja onkin paljon onnellisempia kuin Suomessa.

Selamat malam! Iltaa!

Mentiin pompeliin kuuntelemaan elavaa musiikkia ootellessamme auringonlaskua. Tunnelma oli aivan taydellinen!

Vuokrattiin  pyorat ja oli mielenkiintoista. Tiet on tallaisia ja rantakaduilla 'hento' kerros hiekkaa joten pyorailimme eli talutimme saaren ympari. Tuli vahan hiki. Taa on paikallisten asutusta. Rantakadulla meininki on ku gran canarialla.

Naista maisemista ei voi olla tykkaamatta. Iida koitti snorklata mutta naky vaan vesikasveja, pitaa uskaltautua vahan syvemmille vesille joku paiva, Reettakin.

Aiskii. Jaateloauto rannalla. Tunnari on vahan eri ku Suomessa, niin koominen naky!

Joskus tekee mieli jaakylmaa juotavaaa rannalla.

Ei pollompi paikka levyttaa. Toisinaan on hyva levahtaa, lomallakin.

Ollaan kolmena iltana kayty syomassa Nightmarketilla. Kaks kukkuralautasellista saa alle vitosella, ei paha. Ja kaiken lisaks ruoka taalla on ollu kaikkein parasta.

Gili Trawangan

Toisinaan voi leikitella etta on elaintarhassa tai savannilla ku lehmat ja vuohet laiduntaa vapaana missa sattuu. Taalla on muutenkin paljon elukoita: kanat ja kukot poikineen, kissoja vielakin enemman ja erityisesti meijan huoneessa liskot ja isot muurahaiset.

 Saaren toisella puolella ei ollut juuri ketaan joten me tietenki pyrittin sinne.

Kaveltiin tanaa paikallisten asuinalueilla, tammosia siella. Koko saarella kaikki liikkuu pyorilla ku autoja ja mopoja ei oo yhtaan. Toinen vaihtoehto on ottaa horsetaxi. Kelatkaa etta naa rakentaa kaikki hotellit, ravintolat sun muut meille hevosvoimalla ja tuo kamat mantereelta.

Tassapa meijan pikku kotimme. Aamupala (munakas + toast + 'kahvi') tarjoiltiin terassille. Vessapaperia, lakanoita tai saippuota ei tietenkaan kuulu hintaan.

Uusi rakkautemme ovat tallaiset bambu hokkelit eli korotetut katokset, joihin voi menna tyynykasan paalle istuskelemaan ja syomaan tai kahvittelemaan. Niin rentoa! Lahdetaan nyt iltakahville :D

Welcome to Bali!

Perilla ollaan! Matka oli pitka mutta olemme toki jo taydessa iskussa nukuttuamme kellon ympari ja vahan paalle.

Oltiin varauduttu siihen etta Denpasarin kentalla meita vastaan hyokkaa taksikuskit sun muut mutta silti meidat yllatettiin. Rinkkojen saamisesta iloitseminen jai lyhyeen kun nelja yli-innokasta lentokenttamiesta nappas laukut ja lahti niita viemaan johonkin. Kanto ne niita ainaki viis metria ja sitten oli vaatimassa maksua nayttaen 20 euron setelia. Ummikkoina annettiin sitten ehka kolme euroa ja paettiin akkia paikalta. Kierrokset oli aika korkeella. Seuraava tilanne odotti vasta ovien ulkopuolella ku taksi-taksi-transport miehet hyokkaa paalle. Vasymattomasta tinkauksesta huolimatta noyrryttiin maksaan ihan reilusti. Tympas niin paljon etta Iidalla meinas olla suu mutrullansa. Reetta yritti naureskella ja sanoi 'hymyile'. Tilanteen lopuksi saimme paikallisilta naureskelun saestamana elamanohjeen OPEN YOUR MIND.

Ollaan jo paasty lomailun makuun ja on ihanaa! Ihmiset on ystavallisia ja toivottelee kovasti tervetulleiksi. Ollaan lahinna syoty, nukuttu ja kierrelty huudeilla. Varattiin tanaa matkat Gilisaarille. 850 000 rupiaa maksettiin siita ilosta etta aamulla 6:30 tulee buss transport hakee meijat hotellilta satamaan ja siita pikaveneella saarelle. Takas tullaan sitte ku silta tuntuu.

Lähtötunnelmaa

Emppu ja Riikka oli tehny meille yllätyksen muutama tunti ennen lähtöä!

Vika päivä

Tänään näyttää tällaiselta. Piti aamulla käydä ottaa pari syyskuvaa. Aika kaunista on Suomessa nyt.

Jälkeenpäin vasta huomasin että tuossahan on vähän niinku joutsen joka pyrkii lentoon, vähän niinku me: uteliaana ja kaula pitkällä reissuun :D

4 aamua

Joo myönnetään. Alkaa olla jo sillä mallilla tämä homma että mittasin matkakuumetta, olihan sitä ja perhosiakin löytyi mahasta. Ja kauhee ressi kaikesta. Ja silti ei saa mitään aikaseks. Asiat ei vaan etene.

Reppu on vieläkin kunnolla pakkaamatta. Minigrippipussit on levällänsä lattialla ja joka hetki käy taistoa mielessäin että tarviinko tota oikeesti, onko näitä liikaa, otanko hupparin vai fleecen, onks tääki ihan turha, mitä välttämätöntä mä nyt sit varmasti unohdan kotiin. Ollaan aateltu armahtaa itteemme edes vähän sillä, että eihän ensikertalainen voi oikeesti tietää mitä siellä tarvii vaikka ollaan moneen otteeseen luettu ja kuultu miten vähällä siellä pärjää. Meijän harteillahan se taakka sitten tulee kuitenkin olemaan.