Yo viidakossa

Nyt meilla on jotakin kerrottavaa. Kuvia ei pystyta taaskaan laittaa mutta ehka myohemmin.

Kerattiin porukka kasaan ja pakattiin teltat, kattilat, hammokit, virvelit summuut ja lahettiin yoks kansallispuistoon. Mentiin veneella hetken matkaa saaren lansipuolelle ja tultiin leirinta alueelle. Koska oli maanantai, siella oli niin hiljasta etta ketaan muita ei ollu yota. Ensi toiksemme etittiin metsan puolelta kiva paikka teltalle ja fiksattiin riippumatot siihen viereen. Sateen uhka oli suuri joten piti akkia lahtee ettii polttopuuta metsasta. Tropiikkisade lammitti ja kasteli suloisesti. Azlan viritteli nuotion ja syotiin nuudelilounas. Kaytiin uimassa monta kertaa ja oli niin hienoo ku koko rannalla ei ollu ketaan muita. Aurinko laski suoraan mereen edessamme ja ois voinu itkee ku kaikki oli niin kaunista silla hetkella. Istuttiin vaan ja katottiin ku pimeys laski ylle maan.

Seurana meilla oli siis Azlan ja sitten kaks ruotsalaista nelikymppista naista ja sitten yks itavaltalainen vanhempi mies. Komppany oli aika huvittava mutta meilla oli hauskaa. Illalliseksi oli myos nuudelia ja yllatykseksemme perunaa ja kanaa myos. Illalla kuunneltiin vaan viidakon aania ja keitettiin kahvia ja soiteltiin kitaraa nuotion vieressa taikka riippumatossa. Puolen yon aikaan mina ja Reetta mentiin youinnille. Koko paivan oli jyrahdelly ukkonen ja ku paastiin rantaan niin taivas valahteli vielakin ku mikaki. Vahan hirvitti menna mereen mutta vesi oli kerta kaikkiaan niin lamminta etta pakko oli uida. Sivuhuomautuksena mainittakoon etta oli taysikuu mika teki tasta kokemuksesta vielakin mahtavamman.

Oltiin asetuttu mukavasti mattoihin nukkumaan ja juuri kun oltiin saamassa unen paasta kiinni niin teltasta kuulu jarjeton huuto. Ruotsalaiset kirku aivan hulluna. AZLAN! Someone is eating our tent!! Mita ihmetta. Kaikki oli aika akkia ylhaalla ja taskulamput kourassa. Teltan takan oli nalkainen piikkisika. Ruuat oli teltassa joten han oli paattanyt purra telttaan pari reikaa ja samalla tietenkin hipaissut myos tyttoja. Ajettiin sika tiehensa ja naurettiin ihan hulluna. Kyseinen elain tuli takaisin viela muutaman kerran mutta varsin harmiton tapaus sinansa.

Itavaltalainen mies tuli metsaan suoraan laakarista, joka oli antanut hanelle unipillereita. Annos oli yks pilleri niin pappa paatti heittaa suuhun kerralla kolme. Aateltiin etta hullu, se ei heraa viela ylihuomennakaan mutta toisin kavi, tyyppi valvo koko yon ja siivos huudeja. Aamulla kaikki roskat (yllattavan saastaista oli siella luonnonpuistossa) oli poltettu nuotiossa ja han oli niin ollen tupakoinut kaikkien savukkeetkin mitka olivat poydalla seka juonut lahes kaikki kahvit. Mutta meilla oli siis yolla kipinamikko-sekurityman, ei paha.

Aamiaisen jalkeen mentiin rannalle nauttimaan ainutlaatuisen rauhallisesta biitsikokemuksesta, ei ollu vesijetteja tai massagetyyppeja. Kamojen pakkausoperaation aikana apinat kavi viela pollii meijan poydalta toastit ja hillon. Oli kylla aivan uskomattoman hieno kokemus kokonaisuudessaan tuo viidakkoreissu, top kolmoseen menee talla reissulle.

Penang

Aluksi tahdomme esittaa pahoittelumme blogin paivittamattomyydestamme. Kuvia ei olla saatu laitettua aiemmin, mika on tosi tylsaa. Syy on ilmeisesti se etta naa naitten koneet ei jaksa lukee meijan 8 gigan taysia muistikortteja.

Ollaan oltu vahan laiskalla tuulella viime aikoina. Meille iski jonkinlainen kulttuurisokki ku touhotettu koko ajan menemaan ja nahty uusia paikkoja. Ei oikeen tahdo paasta sisalle tahan Malesiaan. Tultiin tanne viime torstaina Cameron Highlandseilta ja loydettiin taydellinen rentoutumispaikka Lazy boys guesthousesta. Ollaankin oltu lahinna taalla kun taa on eka paikka missa voidaan olla ku kotona. Saadaan ite paahtaa aamupaahtoleipamme ja keittaa kahvia ku huvittaa seka kayttaa nettia ja pyykkikonetta vapaasti.

Ilmasto on taalla vahan sateinen. Melkein joka paiva ripsauttaa vetta ja ukkostaa iltaisin. Ollaan siis keskitytty rotvaamaan riippumatossa, lukemaan kirjaa tai syomaan suklaata.

  Suunnitellaan loppuviikolle yopymista viidakossa leirintaalueella, jonka jalkeen mahdollisesti lahdemme Langkawin saarelle pohjoiseen. Meillahan on lennot varattu Thaimaaseen Kuala Lumpurista mutta todennakoisesti mennan rajan yli bussilla ja skipataan lento Phukettiin.

Reetta paatti kokeilla rajojaan parasailingissa.

Siella se menee!

Niin hienoa!

Joku paiva reipastuttiin ihan reilusti ja lahdettiin kansallispuistoon viidakkovaellukselle. Varustauduttiin jalleen asianmukaisesti minihameilla ja varvassandaaleilla. Puolitoista tuntia suuntaansa ryteikossa rampimista. 

Kannatti todellakin lahtee! Seutu oli kaunista, nahtiinpa ihan jaatavan kokonen iguaanikin metsassa.

Helppokulkuista maastoa.

 

Reitti paatty Monkey Beachille, apinoita saalittavat kolme kappaletta.

 

 Kalasatama.

 Ystavystyttiin Azlaniin majapaikassamme. Han on tehnyt meille ruokia, antanut soittotunteja (kitara, piano, jumbee) ja naurattanut.

Tana aamuna Azlan bongas takapihan puusta lauman apinoita ja ikuisti niita kameralle.

Cameron Highlands

Tiistai aamuna otettiin bussi Kuala Lumpurista sisamaahan. Matka kesti nelja tuntia, joista viimeset kaks tuntia oli aivan uskomattoman hienoa, tie mutkitteli serpeentiinina keskella viidakkoa, rotko toisella puolella, vau! Ilmasto kohteessa oli kovin erilainen, ei oltu oikeen varauduttu. Muut turistit vaelluskengissaan ja kuoritakeissaan, meilla varvassandaalit ja rinkan pohjalta huppari. Illalla satoi ja ukkosti ja me paleltiin. Loydettiin meille sopivan hintainen yosija eli huone josta ovi kaytavalle, ei ikkunaa, ei omaa vessaa.

Tultiin paikalle nahdaksemme teeviljelmat ja mansikkatilat. Kavi nopeesti ilmi etta niita ei valitettavasti nay meijan huoneesta eika jarin kylastakaan. Varattiin siis seuraavalle paivalle muutaman tunnin turistikierros. Aamulla lahdettiin pikkubussilla ja kaytiin buddhatemppelissa, perhos- ja mehilais tarhoissa, mansikkatilalla (jossa mansikat kasvatetaan vahan eritavalla kuin kuhmalahdella) seka teeplantaaseilla. Toki kavimme myos teetehtaassa ja joimme kupposet paikallista teeta upeissa maisemissa.

Torstaiaamuna lahdettiin jo pois. Maisemat oli jalleen aivan upeet, bussin ikkunastakin. Joskus toisella kertaa menen vaeltamaan tuonne viidakkoon!

Kuala Lumpur

Terveisia Malesiasta!

Paatettiin ottaa viimeinen yo Balilla retkeilyn kannalta. Lahettiin kentalle hyvissa ajoin kymmenen tuntia ennen lennon lahtoa ja saatiin viettaa koko yo ulkona lattialla. Saastoa ei silti tullu ku meni kaiken maailman Starbucks-cappuchinoihin rahaa. Kuala Lumpurin kentalta otettiin bussi ja vaihdettiin sitten metroon ihan tosta noin vaan. Tanaan kaytiin kattomassa kuuluisat Twin towersit ja mahdottoman iso ostoskeskus, ei paljoo pysty verrata Ideaparkkiin. Suurkaupunkielama on kokemisen arvoista mutta lahdetaan silti huomenna pakoon maaseudulle Ipohiin ja Cameron Highlandseille mansikka- ja teeplantaaseille. Kuvia laitetaan joskus, ei meinaa ymmarrys enaa riittaa ku kaytiin ostamassa uus johtokin eika silti onnistu.

Sanur

Kylla taallakin joskus sataa, ihan kunnolla.

Kaakaopuu. Eipa oo tullut ajateltua missa se suklaa kasvaa.

Kaytiin museossa. Taa on sita kulttuuria mista ei ymmarrra sitten yhtaan mitaan. Naa kaikki on jotain naitten jumalia.

 Onko silla jo joulu ovella, taalla vissiin on.

Eilen illalla nautittiin virvokkeita vesipiipun kera.

Tultiin Sanuriin maanantaina. Vahan on porvari paikka mutta tykataan.

Oltiin sitten itekki vaha porvareita ja pystyttii yks yo olee tammosessa paikassa.

Huomenna kahlataan tonne meripompeliin.

Tanaan oltiin rannalla auringonlaskuun saakka.

Selanbawak

Viimeinen aamu Ubudissa.Talon vaki oli haikea hyvastella mutta tiedetaan ainakin mihin tullaan yoksi kun tanne palaamme.

Tultiin Madelle ja Heinerille vierailulle. Aluksi saimme maistaa erikoishedelmaa pariskunnan omasta puutarhasta. Jackfruit oli makeaa ja jannaa.Ollaan masiteltu myos ennatysmaara muita mita kummallisempia hedelmia joitten nimia ei pysty muistamaan.

Lahdimme iltakavelylle riisiviljelmille. Puintihommat oli kovasti kaynnissa ja paikalliset tais ihmetella ku ei taalla taida kayda paljon turisteja, on niin pieni kyla maaseudulla.

Kaytiin hamyisessa kauppahallissa hedelmaostoksilla.

Mentiin naapurin perheen luo istumaan iltaa. Vaikka meilla ei ollut yhteista kielta niin no problem, puhuttiin suomea, saksaa, balia, indonesiaa ja enkkua sekaisin ja oli lepposta.

Otettiin paivaksi auto ja kuljettaja talta kylalta ja lahdimme kultturikierrokselle. Tanah Lotin temppelilla tehtiin paikallinen rituaali, pesimme kadet ja kasvot ja sen jalkeen joku mies laittoi riisia otsaan, ruiskautti pyhaa vetta hiuksille ja kukka korvan taakse.

Temppelin ymparisto oli kaunis.

Koko seurueemme nakoalapaikalla.

Seuraavaksi ajoimme Alas Kedaton apinatemppeliin. Apinoita oli ihan reilusti ja meilla oli hauskaa.

Pysahdyttiin tien varteen lounaalle. Babi Guling oli vartaassa paistettua kokonaista sikaa riisilla ja tulisilla mausteilla ja kasviksilla. Parasta ruokaa tahan astisista. Oik. Made, Heiner, Maden siskontytto ja kuljettajamme Made. Alkaa kysyko miks naisella ja miehella on sama nimi.

Tama oli toisena paivana kun odotettiin Balitaksia eli Bemoa. Varsinaista pysakkia ei ollut mutta homma toimi. Jouduttiin tietysti maksaa tuplahinta ku ollaa turisteja, vaikkakin paikallisen mukana. Kyyti itsessaan oli aika hupaisa kokemus, auto suoraan 70-luvulta ja ajettiin ovet ja ikkunat auki, ilmastointi toimi!

Joku toinenkin seikka viela tan maan periaatteista. Jossain vaiheessa tuli ilmi etta meijan pitaa vieda passinkopiot johonkin kylanmiehelle olostamme taalla. Joo, oikeesti. Emantamme joutui myos maksamaan lahjuksia. Meidan ei kuitenkaan itse tarvinnut nayttaytya. Yritamme ymmartaa. Voitte vaan kuvitella miten vaikeaa saksalaismiehen on asua taalla.

Turistipaiva

Varattiin ja maksettiin reilusti ylihintanen turistipaiva private-taxilla Balia ympari. Bali eroaa muista Indonesian saarista siina mielessa, etta taalla suurin osa on hinduja. Muualla muslimeja. Kaytiin kolmessa eri temppelissa paivan aikana ja saatiin vahan tuntumaa seremonioihin. Ensimmaiseen temppeliin mennessa iski lieva paniikki etta pitais olla sarongit paalla jotka tietysti jai kampalle. Ostettiin sitten uudet, vaikka lainaksikin ois saanut.

Tassa muutamia kuvia joista ei kuitenkaan osata kertoa sen enempaa... Avartava ja mielenkiintoinen kokemus!

Besakih, Balin isoin temppeli.

Paastiin seuraamaan seremoniaa vieresta.

 Emannat kahvintekopuuhissa. Iida paahtaa, Reetta jauhaa. Taman jalkeen siirryttiin viidakkokahvilaan maistelemaan erilaisia kahvi-tee-kaakao makuja. Vaniljakahvi jouduttiin ostaan.

 Kintamanin tulivuorilla nakoaloja katselemassa.

Ubud

Takaisin todellisuuteen. Ollan nyt Ubudissa Balilla ja muuten kaikki hyvin, paitsi etta haluttais olla edelleen Gililla. Ei olla vielakaan toivuttu shokista joka iski ku nahtiin autot, skootterit, arsyttavat kauppiaat ja turistit. Kaivataan merta ja auringonlaskuja yli kaiken. Meilla on kuitenkin aivan ihana majapaikka nyt. Koko suku asuu samassa pihapiirissa ja kaikki on niin alyttoman ystavallisia etta oikeen ihmetyttaa.

Lahtoaamun auringonnousu Gililla.

Olemme kehittyneet teenjuojiksi.

Ubud. Kavimme iltakavelylla riisiviljelmilla. Oli ihanan vehrean nakoista.

 

Saatiin kokeilla palmunkaiverrusta paikallisen opastuksella hanen tyopajassaan.

Pentti (hiki) paalla all the time. Toisinaan revitaan huumoria pelkista kirjaimista.