Koh Phayam

Tassa pikaiset kuulumiset meilta. Lahdimme Ao Nangista Khao Lakiin pain ja pysahdyimme Phang Nga nimiseen pieneen kaupunkiin pariksi yoksi. Turisteja ei nakyny ja kulutimme aikaamme lahinna hotellihuoneessa ilmastoinnista nauttien, se oli niin luksusta meille.

Khao Lakiin lahdimme intoa puhkuen ja odotukset oli aika korkealla. Paadyimme eraaseen bungalowiin ja ajateltiin etta jos ollaan reilu viikko taalla niin pitaa ettia kivempi ku se sattu olemaan ison tien varressa ja aika levoton. Kavelimme samaisena paivana kilometritolkulla loytaaksemme viihtyisan ja ennen kaikkea edullisen majapaikan, onnistumatta. Illan paalle kavimme viela tsunamimuseossa, veti aika hiljaseks. Seuraavana paivana otettiin taksi rannan toiseen paahan White sand beachille ja vietimme siella paivan. Turisteja ja erityisesti myos suomalaisia alko olla meijan makuun liikaa. Khao Lak tuntu muutenkin olevan enemman elakelaisten ja lapsiperheiden suosiossa, joten paatimme etta lahdetaan jo kahden yon jalkeen Phayamille joulun viettoon. Penangissa ollessamme eras puolalainen mies suositteli meille tata kyseista saarta ja kehui sen hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Ollaankin odotettu kyseista saarta ehka puolitoista kuukautta.

Eilen aamulla sitten herattiin kuuden jalkeen ja mentiin kadun varteen seisomaan. Meille sanottiin etta bongatkaa sininen bussi missa lukee Ranong ja huitokaa, pysakki on juuri siina kohtaa missa paatatte sen olevan. Melkein hurautti linkka ohi mutta paikallisen avustuksella paastiin kyytiin. Vajaa 200km matkaan meni aikaa nelisen tuntia. Lippuja tarkasti kolme eri tyyppia ja jossain kohtaa auto tien sivuun ja eras armeijapukuinen mies tarkisti kaikkien paikallisten matkustajien passit ja yks sai kaskyn poistua kyydista. Ei tiedeta miks.

Paastiin lautalla tanne saarelle ja ensivaikutelma oli jotenkin harmaa. Satoi vetta ja taksikuskit ja bungalowihuutelijat piiritti meijat asioillaan ja mentiin vaihteeks ihan sekasin siina myllakassa. Joku epamaaraisen oloinen pappa tuli ehdottamaan majoitusta eraan rannan aivan paassa, vuoren rinteella. Ei oikee oltu varmoja mutta kun eras suomalainen mies tuli ylipuhumaan etta menkaa nyt edes kattoo niin mentiin sitten. Meitahan ei oo helppo ylipuhua.

Loydettiin kuitenkin majapaikka joka tayttaa kaikki toiveet ja nekin joita ei olla osattu edes toivoa. Bambumajamme sijaitsee n. 20m korkeudessa merenpinnasta ja siita puuttuu merelle pain oleva seina, sen tilalla pari koytta ja riippumatto! Asumme siis viidakkomajassa josta on huikeet nakymat merelle. Valiseinia ei tarvita ja pontollakin istuessa nakee horisontin. Nukahdamme aaltojen kohinaan ja viidakon aaiin. Sahkoja saarella on niukasti joten illalla valaisemme tarzanmajan kynttiloilla, taydellista. Meijan paras joululahja! Uuden vuoden viettoon mennaan luultavasti mantereelle mutta siihen asti nautitaan tasta ihanasta paikasta.

Nettiin paastaan kylla mutta kuvien laitosta ei olla viela varmoja.. Pysykaa taajuuksilla!